(Säv. Tapio Rautavaara, san Heikki Saari)

Maailman rantoja kulkeissaan
meinata ei saisi milloinkaan.
Meinaten meneminen mietteeks’ jää.
Miete ei mieltä voi lämmittää.
Elämäni ohjeeks’ jo mammalta sain
lauseen mi seuraa matkallain.
Ja nytkin se kaikuu laulustain:
"Paras on kun menet etkä meinaa"

Tyttökin oli mulla hetken vaan.
Häntä en unhoita milloinkaan.
Kevät oli kaunis ja kukkia maas’,
kulkurinkaihot ne nousivat taas.
Heilani huokasi: "Poltetta vaan
kulkija tuntee suonissaan."
Oi, miten rintaani riipaisikaan.
"Paras että menet etkä meinaa"

Rakennuksen monttua työkseni tein.
Laiskasti lapiota maahan vein.
Kurkien lentoa hetkeks’ vaan
istahdin lankulle katselemaan.
Laiskurin tittelin siitä mä sain.
Lopputili laiha nyt kourassain
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
mestarin neuvoa kuulla sain:
"Paras on kun menet etkä meinaa"

Junassakin meinasin matkustaa.
Penkillä hetkisen torkahtaa.
Junailija herätteli: ”Lippunne, hei!”
No kulkurin tikettiä löytynyt ei.
Junaherra tuumi: "Jo ihme se ois’."
Vauhdissa lensin mä vaunusta pois.
Istuma kohdassa tunsin mä vaan,
nyt mä kyllä menen enkä meinaa.

Meinasin myöskin laulun tään
laulella pikkusen pidempään.
Mut kuulijat kuitenkin huokaa: ”Voi!”
Lauluni murhetta mustaa soi.
Parempi kai jälleen se olla vois’,
jos lauluni kanssa mä kuljen pois
taivalta pitkää tallaamaan.
Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa.

Ja nyt mä sitten menen enkä meinaa.




Thanks to M.A.Tikka

add to
My Songs
Email
Print