(Säv. Trad., san. Rafael Ramstedt)

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, joll' ei oo vertoa.
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään.
Hän sydämiä särki, missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään.
Ja opetuksen saanut oli omalta isältään.
Vaan tyttö jota lempi, hän oli petturi.
Ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

Viel' Itämeren rannikot ne Roopen muistavat.
Ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat.
Ja Suomenlahden kaupungit tuns' Roope ryövärin.
Ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com

Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,
kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutuin kapakkaan.
He söivät mitä saivat ja joivat tuutinkin.
Ja tyttö poltti sydämens', mut’ Roope sikarin.

Ei tiennyt impi Oolannin kuink' oli laitansa,
kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei hälle paitansa.
Yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiin.
Ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin.

Sai Roope viimein palkkansa, hän on nyt Suomessa.
Jossain jokivarressa lie lossivahtina
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.




Thanks to M.A.Tikka

add to
My Songs
Email
Print